PUOLUSTUSVOIMIEN VILPPULAN VARIKKO
Vilppulan Kuormastovarikko perustettiin talvisodan loppuvaiheessa vuonna 1940. Varikon tehtävänä oli huoltaa, korjata, varastoida ja jakaa joukoille Kuljetusvälineosaston Hevosajoneuvotoimistolle kuuluvaa sotamateriaalia, kuten rekiä, kärryjä, satuloita ja valjaita, mutta myös polkupyöriä, suksia ja kenttäkeittimiä. Varikon sijoittamiseen Vilppulaan vaikutti merkittävästi se, että alueen halki kulki 1906 valmistunut satamarata Vilppulan asemalta Mäkitalonlahden satamaan. Lastausta ja purkamista varten varikolle rakennettiin oma lastauslaituri.
Junat toivat korjattavat varusteet varikolle, jossa ne kunnostettiin ja osittain myös varastoitiin lähetettäväksi takaisin rintamalle. Toiminta oli vilkasta koko sota-ajan. Varikolla työskenteli komppanian verran puolustusvoimien omaa väkeä sekä noin 150 siviilihenkilöä. Miehet korjasivat kulkuvälineitä; rekiä, kärryjä, polkupyöriä, kenttäkeittiöitä ym. Työssä tarvittiin myös ammattitaitoisia seppiä ja puuseppiä. Varikolla työskennellyt Helmi Tikkanen muisteli vuonna 1992: ” Siivosin ja rasvasin päitsiä, korjasin rikkinäisiä kohtia, kasasin yleisvaljaita, maalasin länkiä ja kiinnitin rahkeita, pitsasin ohjaksia, toppasin silankakkuja ja ompelin nahkaremmejä. Samoja töitä tekivät toisetkin. Kunnostetut valjaat lähetettiin takaisin rintamalle.” Varikon alueelle valmistui kymmenien varasto- ja verstasrakennusten lisäksi esikuntarakennus, jossa oli Varikon päällikön toimisto ja alakerrassa suuri juhlasali sekä asuinhuoneita. 1940-luvun loppuun mennessä alueelle valmistuivat myös metalli- ja puusepänverstas, raamisaha, höyläämö sekä kaksikerroksinen korjaamo ja kokoonpanorakennus, joka myöhemmin toimi polttoainevarastona ja polkupyöräkorjaamona. Rakentaminen tehtiin pääosin Puolustusvoimien omana työnä ja rakennusmateriaalit hankittiin läheltä. Sementtitiilien valmistuksessa käytetty hiekka nostettiin rakennuspaikalta ja tiilentekijänä oli paikallinen taitaja. Puutavara tuotettiin lähialueen sahoilta.
TYÖTEHOSEURAN VILPPULAN TYÖPAJAT 1945–1949
Kuormastovarikon toiminta lopetettiin keväällä 1945 ja varikon ylijäämämateriaali sekä 150 henkilöä siirtyivät Työtehoseuran palvelukseen. Toiminnassa keskityttiin työvälineiden kehittämiseen ja sarjavalmistukseen. Vuonna 1946 käynnistyi kumikorjaamo ja selluloosapakkaamo. Samalla laajennettiin metalli-, puusepän- sekä valjaskorjaamo-osastojen toimintaa. Työpajoilla kunnostettiin työkaluja, aloitettiin rekien ja kesäajoneuvojen sarjavalmistus ja kehitettiin maatalouden työvälineistä uusia, tehokkaampia kokeilumalleja. Puutyöpajoissa valmistettiin kotitalousosaston suunnittelemia keittiökalusteita, muun muassa Suomen ensimmäiset astiankuivauskaapit.
Vilppulassa järjestettiin myös kurssitoimintaa, esimerkiksi traktorinajossa ja moottorisahan käytössä. Kurssitoiminnalla koulutettiin erityisesti sotaleskiä ja sotainvalidejä uuteen ammattiin. Työtehoseuran palveluksessa Vilppulassa oli noin 50 henkilöä. Laajuudestaan huolimatta toiminta ei ollut kannattavaa ja työpajat siirrettiin Puolustusvoimien Kuopion tehtaan alaisuuteen Vilppulan osastona heinäkuussa 1949.
PUOLUSTUSVOIMIEN KUOPION TEHTAAN VILPPULAN OSASTO 1949–1955
1950-luvun alkupuolella Varikolla valmistettiin puusepäntuotteita, muun muassa ovia, ikkunoita ja kasarmien kalusteita Puolustusvoimien omaan käyttöön. Näiden lisäksi toimitettiin jonkin verran myös siviilitilauksia. Pajan ja puusepänverstaan yhteydessä toimi oma raamisaha, puutavaran kuivaamo ja höyläämö. Kuopion tehtaan toiminta lopetettiin kannattamattomana vuonna 1955, ja Vilppulan osasto siirrettiin Kuljetusvälinevarikon alaisuuteen.
VUODET 1955–1977
Kuljetusvälinevarikon Vilppulan osasto 2 jatkoi teollista toimintaa käsittäen puusepänosaston, sahan ja metallikorjaamon. Se valmisti muun muassa kuorma-autojen lavarakenteita, ammuslaatikoita, rekiä ja miehistökoppeja. Vaikka metallipuoli korjasi etupäässä kenttäkeittimiä, pajalta sai korjausapua myös moni autoilija. Tämä olikin tärkeää, sillä autojen varaosia oli heikosti saatavilla. Varikolla rakennettiin myös Vilppulan ensimmäinen paloauto.
Vuoden 1958 alussa henkilöstömäärä oli huipussaan 70 henkeä, mutta toiminta ei ollut kannattavaa. 1960-luvun alussa alue työllisti enää 16 henkilöä ja toiminta keskittyi varastointiin. Vilppula muutettiin Raaka-ainevarikko-osastoksi, jonka tehtävänä oli erilaisen varmuusvarastomateriaalien varastointi ja huolto.
Vuonna 1969 Vilppulan varikko organisoitiin Kuljetusvälinevarikon Kuormastovarikko-osastoksi. Samalla Puolustusvoimien hallinnoimaan alueeseen liitettiin entisen Rautatiehallituksen rakennusosaston keskuskorjaamon alue Mäkitalonlahden satamasta. Kuormastovarikko-osasto korjasi, varastoi, hankki ja jakoi joukoille kuormasto- ja liikuntavälineitä sekä kenttämuonituskalustoa. Vuonna 1977 nimi muutettiin Kuljetusvälinevarikon Vilppulan varikko-osastoksi. Sinne siirrettiin Asevarikko 1 poltto- ja voiteluaineiden jakelukaluston korjaustoiminta.
SOTAMUSEON VARASTOALUEEKSI VUONNA 2004
Vuonna 1993 toiminta siirrettiin Panssarivarikon alaisuuteen. Samana vuonna Vilppulan varikko-osasto lakkautettiin ja siitä tuli varastoalue. Vilppulan varastoalue luovutettiin Sotamuseon käyttöön vuonna 2004.
PYÖRÄVARIKON RAKENNUS
Suomen Puolustusvoimien polkupyörien keskusvarasto ja huoltokorjaamo muutettiin 1990-luvulla pitäjäpuodiksi. Vilpun Vinttinä tunnettussa rakennuksessa toimii tällä hetkellä mm. kahvila ja vuoden 1918 tapahtumista kertova näyttely.
