KOLHON LENTOMUISTOMERKKI
Suomessa käytiin keväällä 1918 neljä kuukautta kestänyt verinen sisällissota, jonka seurauksena menetettiin lähes 40 000 ihmishenkeä. Vilppula oli sodan alusta lähtien seitsemän viikon ajan tapahtumien polttopisteessä. Vilppulankosken pohjoispuoli kuului valkoisille ja kosken eteläpuolta hallitsivat punaiset. Kolhossa toimi sodan aikana Suomen ensimmäinen lentotukikohta. Sisällissota päättyi Suomessa 16.5.1918 valkoisten voittoon ja punaisten tappioon.
Kolhon sillan räjäytys
Valkoisten sotatoimet Pohjanmaan radan suunnassa olivat puolustusluonteisia. Kaksi siltaa päätettiin räjäyttää: Valtterin silta Haapamäen risteysaseman pohjoispuolella ja Kolhonsalmen silta Kolhon rautatieaseman pohjoispuolella. Jääkäriluutnantti Lennart Nordensvanin johtama Kolhon sillan katkaisu takasi Haapamäki-Pieksämäki radan pysymisen valkoisilla. Kolhonsalmen levysilta räjäytettiin 29. tammikuuta aamuyöllä klo 3.45. Räjäytykseen käytettiin 25 kg dynamiittia, kolme kiloa pyroksiinia ja muutama varsikäsikranaatti. Pamaus oli niin kova, että kumu kuului Ukonselän taakse ja kahvikupit tärisivät lähitienoon pöydillä. Sillan pohjoispää jäi roikkumaan maatuen varaan, eteläpääty putosi veteen.
Punaisten määräyksestä siltaa korjasi väliaikaisesti ratapölkyillä ratamestari Heinosen johtama työryhmä. Lapuan ja Härmän valkoiset valloittivat Kolhon tammikuun viimeisenä päivänä ja silta korjattiin 1. helmikuuta. Sillalle asetettiin vielä vuoden 1918 syksyllä öisin kahden miehen siltavartio. Kolhonsalmen rautatiesilta oli käytössä 1950-luvulle saakka. Sen paikalle asennettiin uusi hitsattu silta ja vanha silta siirrettiin Kolhon sahan raiteeseen.
Suomen ensimmäinen lentotukikohta
Sisällissodan alettua valkoinen armeija oivalsi lentojoukkojen tärkeyden ja Suomi pyysi koneita Ruotsista. Ruotsin hallituksen kieltäydyttyä koneiden hankinta jäi yksityisten ruotsalaisten lahjoitusten varaan. Keräysvaroilla ostettiin N.A.B. Albatros -tyyppinen kone Suomeen. Nordiska Aviatik A/B:n valmistama kone oli kaksipaikkainen ja puurunkoinen 2-tasokone. Kone tuhoutui lento-onnettomuudessa 13.4.1918. Toisen koneen Suomelle lahjoitti kreivi von Rosen.
Morane-Saulnier Parasol -tyyppinen kone lennettiin 6.3.1918 Vaasaan. Kone oli kaksipaikkainen ja puurunkoinen 1-tasokone. Kun koneen potkuri vioittui, jouduttiin tämäkin kone tuomaan Kolhoon junalla. Koneen tunnus, sininen hakaristi valkoisella pohjalla, toimi Suomen ilmavoimien tunnuksena vuoteen 1945 saakka. Rosenin kone tuhoutui Tampereella 16.4.1918.
Kolmas kone oli myös Albatros-tyyppinen. Se lensi Vaasasta Kolhoon 16.3.1918. Kone oli käytössä Suomen lentojoukoissa aina vuoteen 1921. Kaksitaso Albatros nousi Kaijanselän yläpuolelle 17.13.1918. Seuraavana päivänä ruotsalaiset vapaaehtoiset, Carlsson ja Rantzau, lensivät sillä Suomen armeijan ensimmäisen sotalennon Lylyn suuntaan. Lentoja tehtiin myös Ruoveden-Teiskon suuntaan. Tiedustelulennoilla saatiin tietoja vastapuolen joukkojen liikkeistä. Koneet olivat aseistamattomia.
Lentoaseman paikka löytyi helmikuussa 1918 sahan rannasta Kolhon Klemolasta ruotsalaisen vapaaehtoisen, luutnantti Sture Landergrenin toimesta. Konesuoja valmistui maaliskuun alussa ja tukikohdan päälliköksi nimitettiin luutnantti Allan Hygerth, joka oli lentänyt ensimmäisen Albatros koneen Suomeen. Lentoaseman henkilöstö (21 henkeä) koostui vapaaehtoisista ruotsalaisista, suomalaisista ja yhdestä tanskalaisesta. Suomalaiset kunnostivat ja huolsivat koneita Kolhon sahan pannu- ja konehuoneessa. Lentotoimintaa vaikeutti poltto- ja voiteluaineen sekä varaosien saanti. Rintamalinjan siirtyessä Tamperetta kohti koneet siirrettiin 21.3.1918 Oriveden Pappilanlahdelle ja sieltä Vehmaisten Kaukajärvelle, mutta Kolho toimi päätukikohtana. Toukokuussa viimeinen Albatros -kone siirrettiin Kolhosta Lappeenrantaan. Kolhon lentotukikohdan muistomerkki pystytettiin keräysvaroin ja paljastettiin Ilmavoimien 70-vuotispäivän aattona 5.3.1988. Muistomerkin suunnitteli ja valmisti vilppulalainen taiteilija Eino Koivisto.
