1918 VALKOISTEN MUISTOMERKKI

Suomessa käytiin keväällä 1918 yli neljä kuukautta kestänyt verinen sisällissota, jonka seurauksena menetettiin lähes 40 000 ihmishenkeä. Vilppula oli sodan alusta lähtien seitsemän viikon ajan tapahtumien polttopisteessä. Vilppulankosken pohjoispuoli kuului valkoisille ja kosken eteläpuolta hallitsivat punaiset. Sisällissota päättyi Suomessa 16.5.1918 valkoisten voittoon ja vastaavasti punaisten tappioon. Valkoiset edustivat sodassa Suomen senaatin johtamia joukkoja ja punaiset sitä vastustaneen Suomen kansanvaltuuskunnan joukkoja.

 

Vilppulaan muodostui heti tammi-helmikuun vaihteessa selkeä rintama valkoisten ja punaisten välille. Paikkakunnan hallussa pitäminen oli valkoisille tärkeää, sillä Vilppulan joukoilla suojattiin tehokkaasti Haapamäen tärkeää risteysasemaa. Vilppulan omistuksesta käytiin helmi maaliskuussa useita taisteluita, joissa vähälukuiset valkoiset joukot onnistuivat torjumaan punaisten hyökkäykset. Niiden seurauksena Vilppulan nimeen on valkoisella puolella yhdistetty suurta uhrimieltä ja urheutta. Vilppulan katsottiin olleen se lukko, joka pysäytti punaisten etenemisen pohjoiseen. Professori Heikki Klemetti sävelsi ja sanoitti laulun ”Vilppulan urhojen muistolle”. joka oli pitkään kansakoulujen laulukirjassa.

Vilppulan rintama käsitteenä laajeni helmikuun alussa myös Ruovedelle, jossa taistelut muodostuivat lopulta paljon ankarammiksi kuin Vilppulassa. Vilppulassa ja Ruovedellä kaatui kuutisenkymmentä valkoista sodan alusta Tampereen valtauksen käynnistymiseen mennessä. Pääosa heistä kaatui Ruoveden taistelussa. Surmansa saaneet valkoiset haudattiin kotipaikkakunnilleen.

Vuoden 1918 taistelut toivat Vilppulan suomalaisten tietoisuuteen laajemmin kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Juhlistaakseen Vilppulan tapahtumien muistoa valkoiset rintamamiehet käynnistivät vuonna 1932 varainhankinnan muistomerkkiä varten. Varat käytettiin patsaan suunnittelukilpailuun.

Muistomerkki oli alun perin tarkoitus sijoittaa Vilppulankoskeen, mutta paikka osoittautui sopimattomaksi. Lopulta patsas pystytettiin nykyiselle paikalle. Vuorineuvos Gösta Serlachiuksen rahoittama ja kuvanveistäjä Arvi Tynyksen toteuttama muistomerkki paljastettiin heinäkuussa 1938. Patsaan paljastamistilaisuudessa oi paikalla valkoisen armeijan ylipäällikkö, kenraali Gustaf Mannerheim esikuntineen ja runsaslukuinen yleisö. Tynys oli sodan jälkeen tunnettu taiteilija sekä Yhdysvalloissa että Haitissa.